sunnuntai 19. elokuuta 2012

Elämän pieniä iloja :) Toiset elämää suurempia...

Meidän esikoisella on hyvin rakas pehmolelukettu nimeltään "Kettu" (nimi muutettu ;)). Kettu on niin rakas, että sen häviäminen jonain päivänä olisi suorastaan katastrofi ja olemmekin mieheni kanssa pitkään miettineet, että jonkinlainen vara-Kettu pitäisi löytää. Olenkin kovasti etsiskellyt maat ja mannut ja harmitellut, kun ei yhtäkään samanlaista pehmolelua ole tullut vastaan. Kunnes sitten tänään...toinen "Kettu" makasi uutena ja uljaana eräällä kirpputorilla. Hetken oli vaikea edes tajuta, että nyt se elämän tärkein "varaosa" oli siinä :D

Nappasin uuden "Ketun" sitten tietenkin mukaani ja kotona miehen kanssa sitten intoilimme ajatuksella, että "oikean Ketun" mahdollisesti joskus kadotessa, voimme kätevästi ujuttaa uuden Ketun tilalle. Ainoana ongelmana asiassa on vain se, että uusi Kettu on niin todella hyväkuntoinen ja "oikea Kettu"...noh...on hyvin rakastettu. Kertokoon kuvat puolestaan, mitä tarkoitan...


Kumpaa meistä on rakastettu? ;)

Mieheni sitten keksikin tuohon mahdolliseen kettujen vaihtotapahtumaan hyvän ratkaisun. Hän totesi, että "kerrotaan sitten, että Kettu on käynyt parturissa" :D

8 kommenttia:

  1. Voi huutonauru sun tekstilles :DD! Mahtava juttu, stuntti löytyi, nyt varamiespalvelu pelaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mahtava löytö! Hieno pehmolelu, joku malttoi luopua esikoisesi iloksi. :)

      Poista
  2. Lisäkommenttipakko: Ihana tuo kättäkaulaakuva silpät lurpallaan :D. Nykyinen kettu ottaa jo vähän tukea jalat ristissä uudelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D siltähän tuo näyttää. Olisi pitänyt poistaa tuosta tausta, niin olisi näyttänyt vielä enemmän.

      Poista
  3. =) ihana juttu! rakastettu kettu!

    Mä olen tässä miettinyt, että ootko aina ollut näin hurahtanut retroon? :D En muista sitä nimittäin kouluajoilta!!! Ite oon kyllä ollut "samassa jamassa" pienen ikäni.. :)

    VastaaPoista
  4. :) Olenhan minä ollut aina hurahtanut retroon ja yleensä kaikkeen vanhaan. Mumman luona oli aina kuin satumaassa, kun siellä oli säästettynä vaikka mitä vanhaa ja mumma tykkäsi niistä aina kovasti kertoa :) Kouluaikoina muistan, että pidin äidin vanhoja 70-luvun farkkuja ja myös saman ajan nahkatakkia. Jotta synnynnäistähän tää on ;)

    VastaaPoista
  5. Mäkään en muuten muista kouluajoilta sinun osalta tuota retroilua, mutta kai silloin oli enemmän muut jutut pinnalla :)

    VastaaPoista